Katetuottolaskenta laboratoriossa
Ollessani erikoistuvana kemistinä HUSLAB:issa, koulutukseen kuului katetuottolaskennan perehdytys. Siinä jäi mielestäni varsinainen katetuottolaskennan matematiikka ja logiikka suuremman kuvan alle.
Miten laboratoriossa voidaan tehdä katetuottolaskentaa siten, että sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi hinnoittelun tukena ja mitä minkäkin testin tulisi maksaa, että tutkimuksen kulut saadaan katettua?
Vastaavasti tutkimusta tekevissä laboratorioissa tutkimusapurahaa varten tulee laatia budjetti rahojen käytölle mutta harva on todellisuudessa laskenut mitä esimerkiksi yhden western-blotin tekeminen maksaa.
Ensin on hyvä erottaa kustannuslaskennan eri tasot ja muutama avaintermi. Vaihtuvilla kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka riippuvat tuotetusta määrästä, esimerkiksi reagenssikulut. Kiinteillä kustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi laitteiden huoltosopimusten maksuja, hallintoa tai vuokraa. Lisäksi kulut jaetaan suoriin ja epäsuoriin kuluihin. Suorat kulut nimensä mukaisesti aiheutuvat suoraan tuotannosta. Epäsuorat kulut taas toimintaa tukevista kuluista, jotka voidaan tavallisesti jakaa eri osastojen tai toimintojen kesken. Suoria kuluja ovat esimerkiksi reagenssit ja epäsuoria hallinnon kulut. Tuotannon kasvaessa tarvitaan mahdollisesti lisää laitteita ja työvoimaa, mutta laskelmat ovat käyttökelpoisia tuohon raja-arvoon saakka. Täyteen kustannuslaskentaan huomioidaan kaikki kulut, suorat sekä epäsuorat, suoraan kustannuslaskentaan huomioidaan vain suorat kulut, aktiviteettiperusteiseen kustannuslaskentaan voidaan ottaa mukaan esimerkiksi tietyn projektin kustannukset. Yksinkertaisimmillaan ollaan selvillä tutkimuksen reagenssikustannuksista.
Kustannuslaskennan tavoitteena on varmistaa, että liiketoiminta ei jää tappiolliseksi vaan tuotto riittää kattamaan liiketoiminnan kulut. Kriittisellä pisteellä tarkoitetaan myyntiä, jolla saadaan katettua sekä vaihtuvat, että kiinteät kustannukset ja tavoitevoitto. Julkisella puolella pyritään nollatulokseen, mikä sitten tasataan taskusta toiseen toteuman mukaan. Osakeyhtiöiden tehtävä on tehdä voittoa, eikä yksityisellä puolella ole vastaavaa tasausmekanismia. Voitosta katetaan esimerkiksi tulevaisuuden investointeja, joilla voidaan taata toiminnan korkea laatu sekä ajan tasalla olevat menetelmät ja laitteet. Myynnin ennakoiminen täysin kriittiseen pisteeseen on haastavaa. Tarvitaan siis varmuusmarginaalia kriittisen pisteen päälle. Marginaalia saadaan, joko kasvattamalla tuotantoa, nostamalla hintoja tai tehostamalla toimintaa. Hintojen nosto on sopimuksista ja kilpailusta johtuen monesti haastavaa kuten myös tuotannon kasvattaminen. Laboratoriot voivat itse vaikuttaa eniten toiminnan kuluihin.
Tavallisesti laboratoriossa tuotetaan montaa erilaista tutkimusta, jolloin kustannuslaskennan kohdistamisessa käytetään lisäyslaskentaa. Valmistusyrityksen ja palveluyrityksen kustannuslaskennassa on eroavaisuuksia, jotka tulee huomioida esimerkiksi näytteenoton tai alihankittavien tutkimusten kustannusten laskemisessa. Valmistusyrityksen kustannuslaskennassa voidaan käyttää erilaisia tuotekalkyylejä. Tuotekalkyyli on tuotteen yksikkökustannus. Minimikalkyyli on muuttuvat kulut jaettuna toteutuneella suoritemäärällä. Keskimääräiskalkyyli on muuttuvat kustannukset jaettuna toteutuneen suoritemäärän ja kiinteiden kustannusten summalla jaettuna toteutuneella suoritemäärällä. Normaalikalkyyli on muuttuvat kustannukset jaettuna toteutuneen suoritemäärän summalla jaettuna normaalilla suoritemäärällä. Normaali suoritemäärä voi tarkoittaa tavanomaista toiminta-astetta taikka kapasiteettia.
Kalkyylien avulla voidaan määrittää tuotteiden valmistusarvo sekä omakustannusarvo. Valmistusarvolla tarkoitetaan raaka-aineiden ja valmistuksen kustannuksia mikä käytetyn kalkyylin mukaan voi sisältää kiinteitä kustannuksia. Omakustannusarvo tarkoittaa koko yrityksen kustannuksia yhtä suoritetta kohti. Minimikalkyyli tarkoittaa minimivalmistusarvoa (MVA) ja minimi omakustannusarvoa (MOKA) suoritetta kohti. Keskimääräiskalkyyli tarkoittaa valmistusarvoa (VA) ja omakustannusarvoa (OKA) suoritetta kohti. Normaalikalkyyli tarkoittaa normaalivalmistusarvoa (NVA) ja normaaliomakustannusarvoa (NOKA) suoritetta kohti.
Ota yhteyttä ja käydään läpi sinun projektisi
Kuvassa esimerkki eri kalkyylien tuloksesta kuvitteellisilla esimerkkikustannuksilla.
Kertauksena, että tuotannon kustannukset jaetaan välittömiin ja välillisiin. Eli mitä tarvitaan juuri yhden tutkimuksen tekemiseen suoraan ja mitä välillisesti. Esimerkiksi työ ja reagenssit ovat välittömiä kustannuksia. Kun tarvittavia reagensseja (raaka-ainetta) hankitaan varastoon ja käytetään tuotannossa, voidaan yksikkökustannusten laskennassa käyttää esimerkiksi FIFO-menetelmää (first in, first out) eli raaka-aineen kustannuksena käytetään aiemmin hankitun raaka-aineen kustannuksia.
Laboratorioilla on tavallisesti useita eri toimintoja, osastoja sekä tutkimuksia, joille kustannusten laskenta kalkyylien avulla suoraan on monimutkaista. Kustannuslaskentaa voidaan helpottaa käyttämällä kustannuslisiä ja lisäyslaskentaa, kuten ylempänä jo mainittu. Lukuihin vaikuttaa käytetäänkö toteutuneita vai normaaleja tutkimusmääriä. Suoriin raaka-ainekustannuksiin voidaan lisätä esimerkiksi:
- Ainelisäprosentti – välilliset ainekustannukset / välittömät raaka-aineet x 100.
- Palkkalisäprosentti – palkkakulut / tehdyt tutkimukset x 100
- Laitelisäprosentti – laitteiden kulut / tehdyt tutkimukset x 100
- Voittolisäprosentti – tavoitevoitto / tehdyt tutkimukset x 100
- Yleiskustannuslisäprosentti – kulut/ tehdyt tutkimukset x 100
Yleiskustannuslisäprosentin laskentaan voidaan lisätä esimerkiksi hallinnon, markkinoinnin, tilojen ja jne kulut. Kulut voi jyvittää osastoittain esimerkiksi osastojen koon mukaan tai tasajaolla.
Esimerkiksi kliinisen kemian osasto, mikä tekee 1 000 000 tutkimusta vuodessa. Halutaan laskea kustannukset tutkimukselle, jota tehdään 10 000 vuodessa. Suorat raaka-ainekulut tehtyä tutkimusta kohden ovat 0,05 euroa. Välilliset aineskustannukset kuten EQA, hanskat, pipetinkärjet, laitteen pesu ja puskuriliuokset ja jne ovat 100 000, jolloin aineslisäprosentti on 10% (100 000 / 1 000 000). Palkkalisäprosentti vastaavasti 10%, laitelisäprosentti 10%, voittolisäprosentti 20%, yleiskustannuslisäprosentti 10%. Tällöin esimerkin kustannuslaskentaperiaatteella tutkimuksen kustannus on 0,05 euroa x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,2 x 1,1 = 0,09 euroa. Kustannukset voidaan laskea arvonlisäveron kanssa tai ilman sitä.
Todellisuudessa kustannuslaskenta harvoin on näin yksinkertaista sillä erilaisia toimintoja saattaa olla useita ja kustannusten luokittelu ja jakaminen tuotteisiin tai palveluihin voi olla tulkinnan varaista. Mikäli toiminta on jo vakiintunutta niin yksi hyvä keino laskelmien tarkistukseen on verrata laskennallisia kustannuksia toteutuneisiin ja katsoa ollaanko samassa suuruusluokassa. Kustannuslaskenta vaatii säännöllistä päivittämistä toimintojen sekä kustannusten muuttuessa.
